Mä en oikeestaan tiedä enää, mitä tehdä. Hetken ajan kaikki tuntui menevän ihan hyvin.
Ajatuksia on pää täynnä, samalla tuntuu ihan tyhjältä. Olen menettämässä kykyäni puhua, en pysty siihen nykyään kuin kännissä. Sen sijaan, että puhuisin, olen vain hiljaa, yritän ehkä kompensoida fiiliksiä kynän ja paperin avulla, kun tarpeeksi syvälle menee, itken. Kenelle mä puhuisin edes?
Mä varmaankin vietän päättäripäivänkin sitten yksin himassa, koska olen varaton eikä muutenkaan ole paikkaa jonne mennä. Pitkästä aikaa on taas herännyt tämä ajatus, etten kuulu minnekään. Kaikki on kaukaisia. En tiedä, missä mua oikeestaan edes kaivataan. En ole osa mitään. Vähän kuin ylimääräinen kaikkialla.
Ei tässä muuten mitään hätää, mutta mä en vaan jaksa olla enää hiljaa, mä en halua pelätä.
